Kierrätyskeskuksessa ja lääkärissä

Viikko on taas vierähtänyt, ja vauhtia ja vaaratilanteita ei ole puuttunut. Jatketaan kierrätysteemalla. Meille on tullut nyt muuton ja Ikea-reissujen takia paljon erikoisia roskia, kuten järjetön määrä kuplamuovia, pakkauspaperia ja suuria pahveja. Meidän talon jätehuoneen ovessa on teksti, jossa sanotaan, että sinne ei saa viedä isoja "Ikea-tyylisiä" pahveja. Eivätkä ne sinne olisi kyllä mahtuneetkaan. Ei hätää, kaupungissa on kierrätyskeskuksia, joihin voi viedä erikoisia ja isoja roskia. 

Viime viikon lauantaina vuokrasimme auton, jotta voisimme käydä Ikeassa, Lidlissä, Bauhausissa ja kierrätyskeskuksessa. Lopulta kävimmekin noissa kaikissa - ja olimme päivän päätteeksi koko porukka aivan poikki. 

Suuntasimme ensin auto täynnä pahveja kohti kierrätyskeskusta. Marko oli käynyt siellä jo kerran aiemmin, kun ensimmäiset Ikean kaapit olivat tulleet. Hän sanoi, että se on aivan helppo juttu: ajetaan sinne ja laitetaan roskat niille tarkoitettuihin paikkoihin. No ei ollut, sillä hän oli ensimmäisellä kerralla päässyt vahingossa sisään ja käynyt viemässä ne sinne ns. ilman lupaa. 

Kun saavuimme kierrätyskeskukseen, paikan edessä oli portti, joka ei auennut meille. Painoimme nappia, ja henkilö toisessa päässä alkoi puhua ranskaa. Heikolla kielitaidolla sain selville, että meillä pitäisi olla kierrätyskortti, jotta voisimme mennä sisään. Portti avattiin, ja menimme toimistoon, koska en kehdannut - eikä Markokaan enää kehdannut - vain jättää pahveja sinne. 

Työntekijää ehkä ärsytti huono ranskan kielen taitomme tai hänellä oli muuten vain huono päivä. Ensin hän luuli, että asumme Englannissa (ja jostain kumman syystä olisimme halunneet tuoda sieltä asti pahveja hänen kierrätyskeskukseensa). Kun selvisi, missä oikeasti asuimme, hän kertoi, että tämä ei ollut meidän kierrätyskeskuksemme, vaan se on eräs toinen keskus kaupungin keskustan tuntumassa. 

Ajoimme sinne. Siellä sama juttu: korttia kyseltiin. Mutta palvelu oli tällä kertaa ystävällistä, vaikka yhteisen kielen kanssa oli sama tilanne kuin ensimmäisessäkin kierrätyskeskuksessa. Täytin kierrätyskorttihakemuksen, mutta harmikseni kortteja myöntävä henkilö oli juuri ehtinyt lähteä lounastauolle. Jätin hakemuksen toiselle työntekijälle, joka kertoi, että kortti postitetaan minulle kotiin. Marko oli aivan varma, että mitään korttia en ikinä tulisi saamaan, ja kieltämättä itsekin epäilin kaiken kokemamme jälkeen. 

Kuitenkin heti tiistaina oli kortti postilaatikossamme. Tulin iloiseksi, että olin saanut hoidettua asian - ranskan kielellä. Nyt on siis kortti, ja voimme milloin tahansa viedä pahveja keskukseen. No niin, tässähän voisi joku jo luulla, että tämän blogin teema on kierrätys. Mutta ei ole. 

Ikeasta ostimme vielä yhden vaatekaapin ja Onnille lelujen säilytyshyllykön. Onnin hyllyn kokosin itse, ja samalla totesin, että se on viimeinen Ikean huonekalu, jonka vähään aikaan kokoan. Jotain tapahtui nimittäin jo aiemmin Ikea-puuhien kesken: olin polvillani lattialla ruuvaamassa vaatekaapin laatikkoa kasaan, kun vasemmasta polvestani kuului naks. 

Siitä meni pari päivää, ja polvi alkoi turvota ja särkeä. Samaa vaivaa minulla oli ollut viimeksi muutamia vuosia sitten ja ennen sitäkin silloin tällöin lentopalloilun aktiiviaikoina. Viime kerralla kävin Mehiläisessä yleislääkärillä, joka poisti polvesta nesteen ja pisti kortisonia. Muistan, että se maksoi paljon (koska maksoin kaiken itse) ja helpotti oloa välittömästi. 

Oli aika tutustua luxemburgilaisiin lääkäreihin. Tiedän olevani etuoikeutetussa asemassa, kun voin mennä mihin tahansa lääkäriin miettimättä, kuinka paljon se tulee minulle maksamaan. Menin verkko-osoitteeseen doctena.lu, latasin sovelluksen puhelimeeni ja varasin ajan hyvät suositukset saaneelle yleislääkärille, jonka vastaanottotilat sijaitsevat kotimme lähellä. 

Käynnistä ei ollut apua, hän määräsi jonkin lääkkeen, jonka sivuvaikutuksia ovat unettomuus ja levottomuus. Hän kehotti ottamaan yhteyttä reumatologiin, ja sanoi, että jonot reumatologeille sekä yksityisellä että julkisella puolella ovat pitkät. Suomessakin olin käynyt reumalääkärillä, ilman reumadiagnoosia, joten en tästä järkyttynyt. 

Nyt halusin kuitenkin helpotusta vaivaan nopeasti, ja klikkasin taas doctenaa puhelimestani ja varasin ajan ortopedille, jolla oli vapaa aika seuraavana aamuna. Myöskään tämä ortopedi ei poistanut nestettä, mutta hän tutki hyvin ja ultrasi. Sain paremmat lääkkeet ja kuntoutusohjeet sekä lähetteen fysioterapiaan. Nyt polvi on jo paljon parempi. Kerron sitten, miten ensimmäinen fysioterapia ranskaksi sujui. 

Vahingoista viisastuneina hankimme uudelle Ikean vaatekaapillemme asennuspalvelun. Eilen meillä oli täällä kotona apuna reipas nuori mies, joka opiskelee yliopistolla tietojenkäsittelytiedettä ja tykkää tehdä remonttihommia. Saimme rekrytoitua hänet needhelp.com-sivuston kautta. 

Monet ovat kyselleet minulta mikä täällä maksaa mitäkin. Voin kirjoitella siitä enemmän ensi kerralla. Yksityislääkärit ainakin veloittavat vähemmän kuin Suomessa: yleislääkärikäynnin hinta oli 60 euroa ja ortopedin 85 euroa. Ruokakaupassa ruoan hinta tuntuu olevan ihan vähän halvempi kuin Suomessa. Lidl on täällä selvästi halvempi kuin Suomessa. Meidän pieni lähikauppa on melko samanhintainen kuin oli lähikauppamme Turussa. Mielenkiintoista on myös, mitkä tuotteet esimerkiksi Lidlissä ovat samoja kuin Suomessa ja mitkä erilaisia. Mutta siitä lisää myöhemmin. 

Alkoholi on kai ainut, joka on tuntuvasti halvempaa täällä. 4-5 euron viinipullot ruokakaupassa on jotain, mitä suomalaisena on vaikea ymmärtää. Suhtautuminen alkoholiin on myös erilaista ja jollakin tapaa mutkattomampaa kuin Suomessa. Suomalaisena kulmakarvat kohoaa, jos joku lapsen vanhempi esim. leikkipuistossa juo olutta. Täällä se ei ole mitenkään epätavallista eikä pahennusta aiheuttavaa.

Tänä viikonloppuna meillä on aikaa olla yhdessä, ja - luojan kiitos - meidän ei tarvitse enää käydä Ikeassa.  Ei Ikea ja muut suuret kaupat silti olisi aukikaan näin sunnuntaina, lähikauppamme on auki vain klo 9-13 sunnuntaisin. Suomessa kun on jo ehtinyt tottua siihen, että kaupat ovat lähes aina auki, tuntuu tämä vähän oudolta. Mutta onkohan se lopulta vain ihan hyvä juttu, että kaupat eivät ole aina auki?

Kaikki on rauhallista ja hetken hallussa - mutta todennäköisesti vain hetken. Elämässä on enemmän yllätyksiä, kun asuu vieraassa maassa.