Koti alkaa tuntua kodilta, mutta en ymmärrä heidän kieltään

Elämä Luxemburgissa sujuu kivasti, vaikka pientä alkukankeutta on, ja huomaan aika usein käyttäytyväni väärin tai normien vastaisesti. Esimerkiksi tänään heitin biojätteet lounasravintolassa vahingossa siihen siniseen säkkiin, johon piti laittaa vain muovit, metallit, juomatölkit jne. Ja muuten, sain kotiintoimituksella noita sinisiä säkkejä (joista kirjoittelin viimeksi), ja nyt niitä on meidän kotona varmasti ainakin vuoden tarpeisiin. Ei stressiä roskista enää siis. 

Suuria kulttuurishokkeja ei ole tullut, ja pohdinkin, että elämänmeno on lopulta aika samantapaista Luxemburgissa kuin Suomessa. Meidän asuinalueemme on todella rauhallinen, ja täällä on yhtä hiljaista ellei hiljaisempaa kuin Turun Hirvensalossa. 

Kävimme viime viikonloppuna lomalla Strasbourgissa. Yövyimme ihanassa airbnb-asunnossa keskustassa aivan lähellä Notre Damen katedraalia, joka on suosittu nähtävyys. Ja siellä ei todellakaan ollut rauhallista eikä hiljaista. Kun palasimme kotiin, tuli ensi kertaa tässä asunnossa oikea kodin tuntu. Loma oli kyllä myös todella mahtava, ja oli kiva päästä reissuun kolmestaan. 

Strasbourgiin on Luxemburgista junayhteys, ja matka kestää noin puolitoista tuntia. Luxemburg on naurettavan pieni maa - yhtäkkiä olet jo toisessa maassa, ja tästä ihmiset vitsailevat. Ei oikeasti kestänyt varmaan varttiakaan, kun junassa istuessa tuli Telialta puhelimeen ilmoitus "Tervetuloa Ranskaan". 

Kaikki on todella lähellä, ja siitä kannattaa ottaa ilo irti. Meillä onkin suunnitelmissa matkustella paljon tässä lähistöllä. Junalla pääsee näppärästi ja nopeasti moneen paikkaan. Pariisikin on alle kolmen tunnin junamatkan päässä, ja se on seuraava paikka, jossa haluaisin käydä. 

Leikkipuistossa kodin lähellä tapasimme suomalaisen miehen, jolla on Onnin ikäinen 5-vuotias tyttö. He puhuivat hollantia, ja yllätyimme, kun mies avasi keskustelun melko sujuvalla suomella. Puhuimme lapsista ja Luxemburgista, ja kävi ilmi, että tyttö on menossa samaan kouluun kuin Onni (mutta eri kieliosastoon). Minä tietysti suomen kielen opettajana kehaisin miehen kielitaitoa, ja hän kertoi, että hänen äitinsä on suomalainen (ja siis hänkin) ja hän käy Suomessa aika usein. Lapselleen hän ei kuitenkaan puhu suomea, sillä heidän perheessään on jo kaksi äidinkieltä. Hänen oli pitänyt valita, puhuuko hän lapselleen suomea vai hollantia. Ymmärrettävästi hän oli valinnut hollannin. 

Ihmisten kulttuurinen, kansallinen ja kielellinen identiteetti on minusta aina ollut mielenkiintoinen juttu. Uskon, että omaa euralaisuutta, satakuntalaisuutta, suomalaisuutta, luxemburgilaisuutta ja eurooppalaisuutta tulee varmasti pohdittua useasti. Voi olla, että myös turkulaisuus sisälläni herää eloon nyt, kun olen kaukana.

Luxemburgissa on kolme virallista kieltä: ranska, saksa ja luxemburgi. Lisäksi englantia puhutaan lähes joka paikassa. Ranska on kuitenkin selvästi yleisin kieli, ja sillä kielellä tavallisesti aloitetaan palvelutilanteissa keskustelu. Olen opiskellut koulussa ranskaa monta vuotta, mutta minulla ei ole juuri minkäänlaista suullista kielitaitoa. Kielten opiskelu oli vielä lukioaikoinani aika erityyppistä kuin se on nyt: muistan, että opiskelimme paljon kielioppiasioita ja käänsimme kirjan kappaleiden tekstejä suomeksi. En ole varma, olisinko silloinkaan ymmärtänyt ranskaa, jos joku olisi sitä minulle puhunut. No, nyt en ainakaan ymmärrä. Tämän vuoden tavoitteeni on parantaa ranskan kielen taitoani, ja olen jo ilmoittautunut muutamille kursseille. Täällä kielikurssit alkavat vasta syyskuun puolivälissä, kuten koulutkin. 

Meidän Onni on menossa Eurooppa-kouluun, ja siellä on vähän erilaiset aikataulut kuin kunnallisissa kouluissa. Kunnalliset koulut ovat kuulemma aina kesälomalla 15.7.-14.9. Eurooppa-koulussa lukuvuosi alkaa Onnin osalta 6.9. Kesälomalle päästään vasta 5.7. ensi kesänä. Onni menee esikoulun toiselle vuodelle, koska täällä esikoulu aloitetaan 4-vuotiaana ja se kestää kaksi vuotta. Kouluun mennään vuotta aiemmin kuin Suomessa. 

Onni menee Eurooppa-koulun suomenkieliseen osastoon, ja hänellä on suomenkielinen opettaja. Uskon, että tämä on hyvä ratkaisu meille, koska emme halunneet, että Onni joutuisi olemaan ummikkona koulussa. Onni totesi eräänä päivänä puistossa: "Äppä, on vähän surullista, että minä en ymmärrä heidän kieltään". Uskon myös, että Onnin kielitaidon kehittyminen ei lopulta tule olemaan ongelma - omastani en ole niinkään varma. 

Huomenna lauantaina suuntaamme Belgiaan - tiedossa ei ole kuitenkaan kiva loma, vaan jo toinen käynti paikallisessa Ikeassa. Ehkä syömme lihapullat ja ostamme korvapuusteja kotiin. Mukavaa viikonloppua!