Eskari alkoi, jee!

Nyt se vihdoin alkoi, nimittäin eskari. Päivän kaksi jälkeen Onni on niin innoissaan kaikesta, että ihan sydän pakahtuu. Minun ei ole yhtään tarvinnut aamuisin hoputtaa tai maanitella lähtemään, vaan Onni hoitaa hommia itsenäisesti ja on jo ovella, kun itselläni on vielä hammasharja suussa. 

Hänellä on tosi kiva eskariope, ja suomalaisten ryhmässä on Onnin lisäksi seitsemän lasta. Lapset ovat Onnin ikäisiä tai vuotta häntä nuorempia eli eskarin ensimmäinen ja toinen luokka ovat yhdessä. Onni taitaa olla ryhmänsä vanhin. 

Poikia on vain kaksi ja loput ovat tyttöjä, mutta tämä ei Onnia haittaa - päinvastoin, hänen parhaat kaverinsa ovat tähän asti olleet kaikki tyttöjä. On ihanaa, että hän on vielä siinä iässä, että voi olla tyttöjen kaveri. Jossain vaiheessahan se valitettavasti loppuu, vaikka ei sen kyllä mielestäni tarvitsisi. 

Uusi kaveri löytyi heti. Onnin lisäksi ryhmässä on toinen lapsi, joka ei mene Garderieen eli iltapäivähoitoon. Eilen olimme tämän tytön sekä hänen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa puistossa leikkimässä. Onni on eskarissa tiistaista perjantaihin klo 8.15 - 12.45. Maanantaisin on pidempi eskaripäivä: kello 8.15 - 15.45. 

Onnin koulumatka on aika tasan kaksi kilometriä. Onni pyöräilee ja minä kävelen tai välillä olen jopa joutunut juoksemaan. Minulle tulee siis näistä kahdeksan kilometriä kävelyä/juoksua joka päivä, ja askeleita helposti yli nykyisen tavoitteeni eli yli 10 000. Nyt täällä on ollut tosi lämmintä. Aamuisin kahdeksan maissa on 15 astetta ja päivälämpötila on ollut 28 astetta. Tiedän, että sitten kun sataa, ei ehkä oma motivaatio ole enää näin korkealla.

Onni oli vähän huolissaan siitä, onko minulla mitään tekemistä sillä aikaa, kun hän on koulussa. Nyt olen käyttänyt ajan ranskan opiskeluun itsenäisesti ja verkkokurssilla. Ensi viikolla menen yksityistunnille suomalaisen ranskan opettajan kotiin, ja seuraavalla viikolla minulla on tasohaastattelu oppilaitoksesssa Institut National des Langues. Haastattelun jälkeen voin toivottavasti ilmoittautua kurssille, joka järjestetään kolme kertaa viikossa aamupäivisin.

Viime kerralla kirjoittelin uimahallista ja saunomisesta. Jos jotain Suomesta kaipaan, on se - tietysti ystävien, läheisten ihmisten ja tuoreen ruisleivän lisäksi (pakastimessa on onneksi ruisleipää) - sauna. Meidän kodin lähellä olevan uimahallin yhteydessä on kylpylä, jossa on saunoja. 

Saunakulttuuri on kuitenkin hyvin erilainen kuin Suomessa. Kylpylässä ollaan alasti, ja siellä on sekä miehiä että naisia. Markokin halusi kovasti päästä saunaan, ja he menivät Onnin kanssa tuohon kylpylään viime sunnuntaina. Yritin kysellä, millainen kokemus se oli ja millaista siellä oli. Vastaukset olivat ympäripyöreitä, ja Marko sanoi, että minun kannattaisi käydä itse kokeilemassa, pidänkö siitä vai en. 

Maanantaina sitten menimme Onnin kanssa. Ja voin heti kertoa, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kyseisessä kylpylässä. Jotta pääsette oikeaan tunnelmaan, kuvitelkaapa vaikka Naantalin, Ruissalon tai Ikaalisten kylpylä ja sitten kuvitelkaa, että siellä kylvettäisiin, uitaisiin ja käytäisiin suihkussa ja saunassa yhdessä kaikki alasti. 

Olo oli ennen kaikkea epämukava. Tiedän, että joku ajattelee, että olen liian ujo tai mitä hävettävää alastomuudessa on, mutta niin se vain on, että itse en viihtynyt yhtään. Meidän kanssa samaan aikaa siellä oli kaksi naista ja ehkä noin kymmenen miestä. Lapsille tämä paikka ei ollut ollenkaan suunnattu. 

Onnista kysyttiin lippukassalla, pystyykö hän menemään saunaan (voi kyllä, hän on suomalainen lapsi) ja pystyykö hän olemaan kylpylässä ja saunoissa hiljaa häiritsemättä muita asiakkaita. No, arvatenkaan ei kovin hyvin pystynyt tuota jälkimmäistä. 

Tässä vaiheessa huomaan olevani oman kulttuurini orja: Miksi ei saunassa saisi jutella ja miksi lapset eivät saisi myös mennä saunaan? Miksi saunassa ei heitetä vettä kiukaalle? Kylpylässä oli siis saunoja, joiden nimet olivat suomalainen perinteinen sauna ja suomalainen maalaismainen (rustique?) sauna ja monia muitakin saunoja, mutta löylykiulua ei niissä missään näkynyt. 

Epämukavinta ei mielestäni ollut saunassa, koska saunassa itse pidin pyyhettä ympärilläni (ne miesasiakkaat eivät pitäneet), vaan epämukavinta oli suihkussa ja porealtaassa, jossa pyyhettä ei voinut käyttää ja jossa uikkarit oli kielletty. No, tiedän jo mihin menen seuraavaksi kun saunan kaipuu käy kovaksi. Sain nimittäin selville Luxemburgissa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmästä, että täällä on myös kylpylöitä, joissa on erikseen naisten vuorot. 

Harmikseni Facebook ei anna enää julkaista blogiini linkkejä, enkä oikein tiedä, millä muulla keinolla tavoittaisin lukijoita. Valitin Facebookille asiasta, mutta en usko, että siihen tulee muutosta. Jos sinulla on vinkki, kerrothan minulle. Avasin nyt kommentoinnin kaikille avoimeksi, joten nyt voi helposti kommentoida ilman mitään kirjautumisia. Lupaan vastata jokaiseen kommenttiin.