Hassuja kommelluksia, osa 1

Kuten ahkerat blogini seuraajat tietävätkin, sisältöä blogiin on tullut turkasen vähän viime aikoina. Yritän taas kirjoitella ahkerammin, ja nyt siihen on aikaa käytettävissä enemmän. Onni on nimittäin aloittanut garderiessa, eli eskarin jälkeen hän menee muiden lasten tapaan iltapäivähoitopaikkaan. 

Siellä lapset ensin syövät lounasta ja sen jälkeen leikkivät ja puuhastelevat yhdessä. Ryhmässä on Onnille tuttuja lapsia eli eskarin suomalaisten ryhmä melkein kokonaisuudessaan ja sen lisäksi englanninryhmästä lapsia. Suomenkielistä aikuista siellä ei ole - Onni oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt hakeutua sinne töihin - joten kielikylpyä tulee kivasti samalla. 

Onni viihtyy erittäin hyvin ja saa olla ikäistensä seurassa, mitä hän kaipasi syksyllä, kun vietimme pitkät iltapäivät kahdestaan vesisateessa kotona. Minulla taas jää aikaa enemmän omiin projekteihini, joista kerron myöhemmin lisää.

No niin, ajattelin jatkaa kirjoittelua kaikista hauskoista (ja myös vähemmän hauskoista) sattumuksista ja kommelluksista, koska kuulin, että niistä on erityisen mukava lukea. Niitähän sattuu paljon, koska olemme maahanmuuttajia ja välillä pihalla kuin lumiukot. 

Meistä riippumaton outo juttu sattui tämän viikon keskiviikkona: koulut ja päiväkodit suljettiin päiväksi. Miksi? Koska satoi lunta. Suomalaisen mielestä tämä on tietysti huvittavaa, mutta täällä ihmiset eivät ole tottuneet lumisateeseen tai jäätävään sateeseen. Tällaista tapahtuu kuulemma noin viiden vuoden välein.

Seuraavaksi niitä omia kommelluksia. 

Ennen joululomaa huomasin, että tukkani alkoi olla siinä kunnossa, että olisi aivan pakko mennä kampaajalle, tai muuten perhe ja ystävät Suomessa eivät enää tunnistaisi minua. Eräänä lauantaina olimme Onnin kanssa ulkoilemassa kodin lähellä, ja päätin käydä varaamassa ajan kampaamosta, joka on tuossa aivan vieressä ja jossa Onni ja Marko olivat jo asioineet. 

Minua palveltiin englanniksi (vaikka yritin itse ensin ranskaksi), ja aika saatiin varattua seuraavaksi maanantaiksi. Maanantaina sitten astelin sovittuun aikaan sisään kampaamoon, ja siellä oli siivooja imuroimassa eikä ketään muita ihmisiä missään. Sanoin siivoojalle (ranskaksi), että minulla on varattu aika. Hän sanoi, että ei ei ei ei, suljettu. Tilanne oli absurdi. Väitin vastaan siivoojalle, joka saatteli minut ulko-ovelle ja näytti aukioloajat ovesta: maanantaisin suljettu. 

Palasin hämmentyneenä kotiin. Marko ehdotti, että menisin seuraavana päivänä eli tiistaina yrittämään uudelleen. Näin tein, ja tiistaina minut otettiin vastaan ja tukkani leikattiin ja värjättiin hienoksi. Olen aivan varma, että varasin ajan maanantaiksi. 

Maanantai eli Monday on ranskaksi lundi, tiistai eli Tuesday on ranskaksi mardi. Ehkä hän sekoitti Mondayn ja mardin? Tiistaina päätin nauttia kampaamokäynnistä, enkä ottanut koko asiaa puheeksi. Palvelu oli oikein ystävällistä, ja juttelimme sekä englanniksi että ranskaksi sen saman kampaajan kanssa, jonka kanssa asioin aikaa varatessani.

Tällä viikolla kävin ruokaostoksilla lähisupermarketissa Auchanissa, joka on suuren Prisman kokoinen. Kuten kuulemma joissakin Suomen kaupoissakin, myös siellä on käytössä omatoimiskannerit, eli ostoksia tehdessä voi skannata itse tuotteet ja laittaa suoraan kassiin, mikä helpottaa ja nopeuttaa kassalla asiointia. 

Halusin ostaa yhden kurkun, kappalehinta 0,99 euroa. Kurkussa ei ollut viivakoodia, vaan se piti skannata vihanneslistalta, jonka löysin kaupasta pitkien etsintöjen jälkeen. Kuinkas ollakaan, kurkun vieressä listalla oli kaali, kappalehinta 4,99 euroa. Ja minä skannasin vahingossa kaalin. 

No, tästäkin olisi varmaan selvinnyt puhumalla, mutta suomalainen ei puhu. Mitä minä tein? Etsin kaupasta kyseisen kaalin ja laitoin sen ostoskassiini. Nyt meillä on kotona tuo kuvassa näkyvä kaali, enkä yhtään tiedä mitä tehdä sen kanssa tai siitä. 

Seuraavaan kertaan! Voikaa hyvin!