Puskista Luxiin

Minulle elämä vieraassa maassa on ollut taistelua, myönnän sen tässä ja nyt. Ja myönnän myös ikävöineeni aika paljon sitä, että kaikki olisi ennalta arvattavaa, toimivaa ja sujuvaa.  Moni asia on kuitenkin todella hyvin, ja tässä postauksessa keskityn näihin asioihin. Olkoon tämä siis positiivisuuden postaus! 1. Onnilla on asiat mallillaan. Hänellä on kavereita, ja hän viihtyy eskarissa ja garderiessa. Hän todella tykkää asua täällä, vaikka hänelläkin on toki ikävä kaukana olevia ihmisiä. Hänen maailmansa on niin suuresti auki, että hänellä on kaikki mahdollisuudet edessään. 2. Meillä on täällä ihana ja viihtyisä koti, ja kodilla mahtava sijainti.  3. Kevät on jo alkanut, ihan totta! 4. Kaikki on lähellä, ja nyt se pitää hyödyntää. Viime viikonloppuna kävimme Saksassa Trierissä, jonne on meiltä reilun puolen tunnin ajomatka. Parin viikon päästä menemme viikonlopuksi Pariisiin, ja liput Eiffelin torniin on jo varattu.  5. Myös Suomi on lähellä. Olen ymmärtänyt sen itsestää...

Meillä oli viikonloppuna huippuhauskat synttärijuhlat. Kutsuttuina oli Onnin eskarikaverit ja heidän vanhempiaan. Ehdotin Onnille, että olisimme pitäneet juhlat jossakin hoplop-tyyppisessä paikassa, mutta Onni halusi juhlia kotona.  Tietysti kuuntelimme Onnin toiveita, ja juhlat oli meillä kotona. Haastavinta oli ohjelman keksiminen, mutta onnistuimme lopulta hyvin: aarrejahti, piirrä ja arvaa ja pari muuta yhteistä leikkiä, ilmapalloeläimiä (tai siis tarkemmin yksi eläin, koska osaan tehdä vain koiran) ja halukkaille "tatuointeja". Aikaa oli myös vapaalle leikille, jota pikkuväki aina arvostaa.  Lopulta kaikki oli vaivan arvoista, koska vierailla ja meillä oli niin hauskaa. Ensi viikonloppuna juhlitaankin sitten Suomessa. Kirjoittelin aiemmin viime vuonna koti-ikävän hienoisesta tunteesta, joka sitten kasvoi kasvamistaan ja jota pitää nyt hieman purkaa. Vasta joululomalla Suomessa ymmärsin, miten kova koti-ikävä minulla oikeasti olikaan ollut. Ehkä yritin täällä ollessa työn...

Minua on pohdituttanut ihmisten erilaiset kohteliaisuuskäytänteet. Täällä, kuten ranskankielisessä maailmassa muutenkin, kielenkäyttö tuntemattomien kesken on erittäin muodollista ja on tapana teititellä muita kuin aivan läheisimpiä ihmisiä.  Kun kaupan kassa toivotti minulle hyvää viikonloppua, halusin olla kohtelias ja vastasin: "Kiitos samoin sinulle." Virhe. Olisi pitänyt sanoa tietenkin teille . Ilmeestä jo huomasin, että nyt sanoin jotain väärin tai oudosti. Myöhemmin vasta ymmärsin, että olin sinutellut asiattomasti. Voi, kuinka monta kertaa minua on Suomessa teititelty asiattomasti. Tätä tekivät maahanmuuttajaopiskelijani, joiden kotimaassa ja äidinkielessä on varmasti erilainen tapa. Kahvilassa tai kaupan kassalla asiointi alkaa aina tervehdyksellä, joka sisältää myös puhuttelun, minun tapauksessani rouvittelun: "Hyvää päivää, rouva." Asiointitilanteen päätteeksi sanotaan lähes poikkeuksetta: "Näkemiin, rouva. Hyvää päivänjatkoa!" Nuo fraasit suom...