Koti on siellä missä sydän on


Meillä oli viikonloppuna huippuhauskat synttärijuhlat. Kutsuttuina oli Onnin eskarikaverit ja heidän vanhempiaan. Ehdotin Onnille, että olisimme pitäneet juhlat jossakin hoplop-tyyppisessä paikassa, mutta Onni halusi juhlia kotona. 

Tietysti kuuntelimme Onnin toiveita, ja juhlat oli meillä kotona. Haastavinta oli ohjelman keksiminen, mutta onnistuimme lopulta hyvin: aarrejahti, piirrä ja arvaa ja pari muuta yhteistä leikkiä, ilmapalloeläimiä (tai siis tarkemmin yksi eläin, koska osaan tehdä vain koiran) ja halukkaille "tatuointeja". Aikaa oli myös vapaalle leikille, jota pikkuväki aina arvostaa. 

Lopulta kaikki oli vaivan arvoista, koska vierailla ja meillä oli niin hauskaa. Ensi viikonloppuna juhlitaankin sitten Suomessa.

Kirjoittelin aiemmin viime vuonna koti-ikävän hienoisesta tunteesta, joka sitten kasvoi kasvamistaan ja jota pitää nyt hieman purkaa.

Vasta joululomalla Suomessa ymmärsin, miten kova koti-ikävä minulla oikeasti olikaan ollut. Ehkä yritin täällä ollessa työntää sitä taka-alalle, suojella itseäni, jotta pärjäisin paremmin. 

Suomessa käynti helpotti paljon, ja myös se helpottaa, että seuraava Suomen-reissu on jo ihan lähellä. 

Tulimme tänne Onnin kanssa elokuun alussa. Elokuun alun ja joulukuun lopun välillä en käynyt kertaakaan Suomessa enkä nähnyt ketään vanhoja ystäviäni. Omat vanhempani ja appivanhempani tapasin Espanjassa loka-marraskuun vaihteessa. 

Ehkä koti-ikävä ei ole se oikein sana kuvaamaan ikävääni, ehkä se on läheisten ihmisten ikävä, tuttuuden ikävä, ennustettavuuden kaipuu, toki ehdottomasti myös Suomen ikävä. 

Fyysinen koti on täällä ja tuntuu todella kodilta. Joululoman jälkeen oli mukava tulla omaan kotiin, jossa on omat tavarat ja - no, koti vain on koti. 

Ja tietysti abstrakti koti on siellä missä sydän on, mutta voiko ihminen tuntea olevansa kotona monessakin paikassa samaan aikaan? Vai onko sydän silloin pikkuisen koditon?

Olisi kiva kuulla blogin lukijoiden ajatuksia: missä sinun sydämen kotisi on? Blogia voi kommentoida nimellä tai nimettömänä. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Schueberfouer, sää, mää, Onni, koti ja onni

Kuva
Tämä viikko alkoi iloisesti, koska kävimme maanantaina Onnin ka nssa  Schueberfouerissa eli suurensuuressa tivolissa, joka rakennetaan kaupunkiin vuosittain aina elo-syyskuun vaihteessa. Tapahtuma on peräisin vuodelta 1340, mutta toki ilmeisesti muuttunut aika paljon vuosien varrella.  Schueberfouer  on yksi Euroopan suurimmista tivoleista.  Tuntuu oikeastaan aika uskomattomalta, että niin suuri tivoli rakennetaan vuosittain. Siinä meinaan on aika paljon rakentamista. Ja ehkä tuollaisen rakennettavan tivolin kohdalla sitä miettii vielä enemmän kuin niin sanotun kiinteän huvipuiston kohdalla, että onhan kaikki varmasti rakennettu huolellisesti.  Kävimme yhdessä Onnin kanssa maailmanpyörässä ja eräässä laitteessa, joka oli siinä ja tässä, oliko se vähän liikaa minulle. En tykkää pyörivistä ja kieppuvista huvipuistolaitteista yhtään, mutta Onni sen sijaan nautti täysillä. Lisäksi hän kävi muutamissa pienten lasten laitteissa.  Söimme hodarit ja ostimme kotiin...
Lue lisää

Pöydän toisella puolella

Kuva
Olen viime viikkoina keskittynyt ranskan opiskeluun ja Onnin kouluarkeen. Onnilla sujuu aivan mahtavasti: hän on viihtynyt erinomaisesti eskarissa. Ryhmän lapset ja opettaja ovat mukavia, on uusia kivoja kavereita, siellä ei tarvitse mennä päivälevolle, siellä saa tehdä eskaritehtäviä ja, ennen kaikkea, se on koulu eikä mikään päiväkoti.  Olen opiskellut ranskaa verkkokurssilla Turun työväenopistossa ja suomalaisen yksityisopettajani kanssa hänen kotonaan täällä Luxemburgissa. Ensi viikolla alkaa INLL:n (Institut national des langues Luxembourg) ranskan kurssi, joka on kolme kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan aina helmikuun alkuun saakka.  Uskon, että tämä kurssi viimeistään saa ranskani uudelle tasolle. Motivaatio on ainakin erittäin korkealla, koska tarvetta kielitaidolle on joka päivä.  Oli aika mielenkiintoista käydä kielihaastattelussa, ja olla ensimmäistä kertaa toisella puolella pöytää, kuin mihin olen tottunut. Olen työurani aikana haastatellut ja testannut sa...
Lue lisää

"Hyvää päivää, rouva"

Kuva
Minua on pohdituttanut ihmisten erilaiset kohteliaisuuskäytänteet. Täällä, kuten ranskankielisessä maailmassa muutenkin, kielenkäyttö tuntemattomien kesken on erittäin muodollista ja on tapana teititellä muita kuin aivan läheisimpiä ihmisiä.  Kun kaupan kassa toivotti minulle hyvää viikonloppua, halusin olla kohtelias ja vastasin: "Kiitos samoin sinulle." Virhe. Olisi pitänyt sanoa tietenkin teille . Ilmeestä jo huomasin, että nyt sanoin jotain väärin tai oudosti. Myöhemmin vasta ymmärsin, että olin sinutellut asiattomasti. Voi, kuinka monta kertaa minua on Suomessa teititelty asiattomasti. Tätä tekivät maahanmuuttajaopiskelijani, joiden kotimaassa ja äidinkielessä on varmasti erilainen tapa. Kahvilassa tai kaupan kassalla asiointi alkaa aina tervehdyksellä, joka sisältää myös puhuttelun, minun tapauksessani rouvittelun: "Hyvää päivää, rouva." Asiointitilanteen päätteeksi sanotaan lähes poikkeuksetta: "Näkemiin, rouva. Hyvää päivänjatkoa!" Nuo fraasit suom...
Lue lisää