Puskista Luxiin

Meillä oli viikonloppuna huippuhauskat synttärijuhlat. Kutsuttuina oli Onnin eskarikaverit ja heidän vanhempiaan. Ehdotin Onnille, että olisimme pitäneet juhlat jossakin hoplop-tyyppisessä paikassa, mutta Onni halusi juhlia kotona.  Tietysti kuuntelimme Onnin toiveita, ja juhlat oli meillä kotona. Haastavinta oli ohjelman keksiminen, mutta onnistuimme lopulta hyvin: aarrejahti, piirrä ja arvaa ja pari muuta yhteistä leikkiä, ilmapalloeläimiä (tai siis tarkemmin yksi eläin, koska osaan tehdä vain koiran) ja halukkaille "tatuointeja". Aikaa oli myös vapaalle leikille, jota pikkuväki aina arvostaa.  Lopulta kaikki oli vaivan arvoista, koska vierailla ja meillä oli niin hauskaa. Ensi viikonloppuna juhlitaankin sitten Suomessa. Kirjoittelin aiemmin viime vuonna koti-ikävän hienoisesta tunteesta, joka sitten kasvoi kasvamistaan ja jota pitää nyt hieman purkaa. Vasta joululomalla Suomessa ymmärsin, miten kova koti-ikävä minulla oikeasti olikaan ollut. Ehkä yritin täällä ollessa työn...

Minua on pohdituttanut ihmisten erilaiset kohteliaisuuskäytänteet. Täällä, kuten ranskankielisessä maailmassa muutenkin, kielenkäyttö tuntemattomien kesken on erittäin muodollista ja on tapana teititellä muita kuin aivan läheisimpiä ihmisiä.  Kun kaupan kassa toivotti minulle hyvää viikonloppua, halusin olla kohtelias ja vastasin: "Kiitos samoin sinulle." Virhe. Olisi pitänyt sanoa tietenkin teille . Ilmeestä jo huomasin, että nyt sanoin jotain väärin tai oudosti. Myöhemmin vasta ymmärsin, että olin sinutellut asiattomasti. Voi, kuinka monta kertaa minua on Suomessa teititelty asiattomasti. Tätä tekivät maahanmuuttajaopiskelijani, joiden kotimaassa ja äidinkielessä on varmasti erilainen tapa. Kahvilassa tai kaupan kassalla asiointi alkaa aina tervehdyksellä, joka sisältää myös puhuttelun, minun tapauksessani rouvittelun: "Hyvää päivää, rouva." Asiointitilanteen päätteeksi sanotaan lähes poikkeuksetta: "Näkemiin, rouva. Hyvää päivänjatkoa!" Nuo fraasit suom...

Kuten ahkerat blogini seuraajat tietävätkin, sisältöä blogiin on tullut turkasen vähän viime aikoina. Yritän taas kirjoitella ahkerammin, ja nyt siihen on aikaa käytettävissä enemmän. Onni on nimittäin aloittanut garderiessa, eli eskarin jälkeen hän menee muiden lasten tapaan iltapäivähoitopaikkaan.  Siellä lapset ensin syövät lounasta ja sen jälkeen leikkivät ja puuhastelevat yhdessä. Ryhmässä on Onnille tuttuja lapsia eli eskarin suomalaisten ryhmä melkein kokonaisuudessaan ja sen lisäksi englanninryhmästä lapsia. Suomenkielistä aikuista siellä ei ole - Onni oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt hakeutua sinne töihin - joten kielikylpyä tulee kivasti samalla.  Onni viihtyy erittäin hyvin ja saa olla ikäistensä seurassa, mitä hän kaipasi syksyllä, kun vietimme pitkät iltapäivät kahdestaan vesisateessa kotona. Minulla taas jää aikaa enemmän omiin projekteihini, joista kerron myöhemmin lisää. No niin, ajattelin jatkaa kirjoittelua kaikista hauskoista (ja myös vähemmän hausk...

No niin, täältä tulee postausta, piiitkästä aikaa. Moni on kysellyt, miksi blogiin ei tule uusia postauksia, ja tämä kyselyhän on ilahduttanut minua kovasti: siis minulla on sittenkin lukijoita.  Linkkiä ei edelleenkään pysty jakamaan Facebookissa eikä Instagramissa, mutta on mukavaa, että olette silti löytäneet tekstit.  Miksi en ole kirjoittanut, tähän kysymykseen ei ole selvää vastausta, mutta epämääräisiä sitäkin enemmän: sairastelua, väsymystä, sairastelua, oman ajan puutetta, sairastelua, opiskelukiireitä. Mutta kyllä se siitä ja kyllä se tästä. Pian voi alkaa jo kaivaa joulutonttuja ja muita sellaisia esille.  Kausivalothan meillä on toki ollut jo yli kuukauden. Eräs paikallinen kyseli minulta Suomen pimeydestä, mutta en muista, että Suomessa olisi ollut erityisen paljon pimeämpää kuin täällä. Täälläkin siis on pimeää, ja päivä tuntuu hyvin lyhyeltä. Lumi ei valaise.  Joulumarkkinat avattiin viime perjantaina, ja me kävimme tutustumassa niihin heti lauantaina....

Kirjoittelin viime kerralla ranskan opiskelustani ja siitä, että olen menossa kurssille. Nyt kurssia on kestänyt jo pari viikkoa, ja se on osaltani hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset pari kertaa tuntui siltä, että olen aivan väärän tason kurssilla enkä ymmärrä yhtään mitään. Nopeasti kuitenkin pääsin mukaan ja totuin yksikieliseen opiskeluun.  Samalla tavalla olen itse opettanut monet vuodet suomea yksikielisesti ilman mitään apukieliä. Metodit, joita me käytämme Suomessa suomen opiskelussa ja joita he käyttävät Luxemburgissa ranskan opiskelussa, ovat erittäin samanlaiset. Opetuksessa keskitytään kommunikaatioon: tehdään paljon keskusteluharjoituksia, kysytään ja vastataan, jutellaan kolmen hengen ryhmässä, puhutaan parin kanssa viikonlopusta ja niin edelleen.  Omana lukioaikanani opetus taas oli hyvin erityyppistä, ja tuolloisen metodin takia oma ehdoton vahvuuteni ranskan kielessä on kieliopin taitaminen. Osaan ja jopa muistan uskomattomia nippelimäisen pieniä asioita epäsäännöl...

Olen viime viikkoina keskittynyt ranskan opiskeluun ja Onnin kouluarkeen. Onnilla sujuu aivan mahtavasti: hän on viihtynyt erinomaisesti eskarissa. Ryhmän lapset ja opettaja ovat mukavia, on uusia kivoja kavereita, siellä ei tarvitse mennä päivälevolle, siellä saa tehdä eskaritehtäviä ja, ennen kaikkea, se on koulu eikä mikään päiväkoti.  Olen opiskellut ranskaa verkkokurssilla Turun työväenopistossa ja suomalaisen yksityisopettajani kanssa hänen kotonaan täällä Luxemburgissa. Ensi viikolla alkaa INLL:n (Institut national des langues Luxembourg) ranskan kurssi, joka on kolme kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan aina helmikuun alkuun saakka.  Uskon, että tämä kurssi viimeistään saa ranskani uudelle tasolle. Motivaatio on ainakin erittäin korkealla, koska tarvetta kielitaidolle on joka päivä.  Oli aika mielenkiintoista käydä kielihaastattelussa, ja olla ensimmäistä kertaa toisella puolella pöytää, kuin mihin olen tottunut. Olen työurani aikana haastatellut ja testannut sa...